syksy joka masentaa helvetisti

moi! kaikkee tosi ihanaa ja einiin ihanaa on tapahtunu tän syksyn aikana. oon juhlinu paljon, itkeny ja nauranu, antanu viimeisen mahdollisuuden suhteelle, rakastanu ja vihannu ihmisiä helvetisti, eläny niiku huomista ei ois, katunut ja pelännyt hengen edestä, saanu uuden ihanan ystävän, ostanu armin van buurenin keikalle liput, varannut ruotsin laivalle liput parhaitten kavereittenkans. oon väsyny syksyn pimeisii ilmoihin ja sateeseen joka ei lopu. mun mopoauton takalasi meni paskaks joka vituttaa mua eniten ikinä. mul on huomenna oikoja sipoossa ja toivon et saan hyvät uutiset niiltä että mitä jatkossa tehdään. yhtä ajatusta mä en saa mun päästä pois, se vaan on ja ei lähe sieltä, enkä ees uskalla kysyä sitä ääneen. koulussa menee ihan hyvin, ehkä. motivaatio loppunu täysin, mut se koskee myös mun koko elämää, motivaatioo ei oikeen löydy mihinkää. mikää ei jotenki vaa tunnu oikeelt..